Liidokin painopisteen määrittelystä

Internet-aikana liidokkien viritysohjeet kiertävät huhun lailla lennättäjältä toiselle. Painopiste onkin oleellinen perusasia liidokin virittämisessä. Sen vaikutus käsiteltävyyteen on ratkaiseva. Toisaalta helppoja ratkaisuja ei ole olemassa. Tiettyjen rajoitusten puitteissa painopisteen valinta on mitä suurimmassa määrin makuasia ja tottumiskysymys, jota koskevat ratkaisut pitää testata aina omakohtaisesti.

Kertaan tässä kirjoituksessa painopisteen sijoittelun perusasioita, niin kuin ne itse näen.

Syöksytesti on tavallisin tapa hakea painopisteen perusasetusta. Siinä liidokki trimmataan ensin normaaliin liitoonsa jättöreuna neutraalina, minkä jälkeen ohjaimet vapautetaan. Klassisen käsityksen mukaan liidokin tulisi syöksyyn asettuessaan alkaa hitaasti oikaista kohti vaakalentoa. Nopeasti syöksyn oikaiseva liidokki on nokkapainoinen. Syöksyssä suoraan jatkava, tai syöksyä itsekseen jyrkentävä liidokki on takapainoinen.

Olen kokenut syöksytestin hyödylliseksi vaikka sen tulokseen vaikuttaakin suuresti mm. lennättäjän käsitys koneen perustrimmistä. Lisäksi testin suoritustapaa ja syöksystä oikeamisen nopeutta on vaikea kuvailla sanallisesti - voidaan kysyä esimerkiksi mikä on "loiva oikaisu". Syöksytestiin täytyy olla näppituntuma jotta se toimisi.

Toinen tapa saada perustuntuma painopisteeseen on selkälento. Peukalosääntö on, että normaalisti trimmattu ja painopisteeltään normaali liidokki pudottaa nokkaansa hitaasti selkälennossa, kun sitä ei ohjata.

Painopisteen hienosäätö tapahtuu lennättämisen kautta. Liidokkia on lennätettävä erilaisissa oloissa ja kaikissa mahdollisissa lentotiloissa. Liidokin käyttäytymistä voit analysoida seuraavien näkökohtien valossa.

1) Jos et saa trimmattua liidokkia hitaaseen liitoon täydellä laippa-asetuksella (kone vaatii korkeusperäsimellä holhoamista), saattaa syynä olla liian edessä oleva painopiste. Korkeuperäsimen perää alaspäin painava voima ei riitä nopeuden alentuessa, vaan se sakkaa.

2) Liian herkkää korkeusperäsinohjausta pidetään yleisesti merkkinä takapainoisesta lennokista. Jos painopiste on edellä mainittujen näkökohtien valossa melko kohdallaan, lähtisin mielummin kesyttämään ohjausominaisuuksia korkeusperäsimen ohjainliikkeen pienentämisen kautta tai lisäämällä eksponentiaalia.

3) Takapainoinen liidokki on vaativa lennätettävä. Se ei omaa taipumusta hakeutua "oikeaan" liitonopeuteen. Liidokin ilmanopeus tulee pystyä hallitsemaan kaikissa tilanteissa, myös silloin kun se on kaukana tai korkealla pään päällä. Jos tunnistat ongelman, kannattaa harkita painopisteen siirtämistä eteenpäin.

4) Kun painopiste on kohdallaan, liidokki on helposti hallittavissa läpi nopeusalueen. Termiikkilaippaa lisättäessä (jättöreuna muutaman millin alas) liidokki muuttuu vakaammaksi, ja jättöreunan nostaminen speed-asentoon tekee siitä vakavuudeltaan neutraalin. (Eri siiprofiilit käyttäytyvät tässä suhteessa eri tavoin. On normaalia, että korkeusperäsintrimmiä joudutaan muuttamaan lentotiloittain.)