F3J Eurotour 2010

10./11.4.2010 TUR - Istanbul
1./2.5.2010 BUL-Dupnitsa
8./9.5.2010 SVK - Holic
8./9.5.2010 UA - Kharkov
15./16.5.2010 I - Lodi
22./23.5.2010 CRO-Osijek
12./13.6.2010 HUN-Korona
19./20.6.2010 D -Hirzenhain
26./27.6.2010 ENG - Interglide
3./4.7.2010 SVK - Martin
3./4.7.2010 BEL-Euroglide
31.7/1.8.2010 FRA-Tavaux
21./22.8.2010 NL - Hollandglide
18./19.9.2010 SLO - Bovec

Kokonaiskilpailuun lasketaan 4 osakilpailun tulokset. Suomalaisia on lähdössä ainakin Bulgarian Ranskan sekä Slovenian osakilpailuihin. Lisää keskustelua lennu.netissä.

Baltic Cup 2010

1-2.5.2010 Mazeiku Taure (F3J, F3K), Mazeiku, Lithuania
29-30.5. 2010 Edvin Cup (F3J, F5J), Riidaja, Estonia
12-13.6.2010 Nakotne Cup (F3J, F3K), Cesis, Latvia
4-5.7.2009 Janno Cup (F3J, F5J), Paide, Estonia
21-22.8.2009 Alytus Cup (F3J, F3A, F3K), Alitus, Lithuania
4-5.9.2009 Juri Cup, F3J, F3K), Kuldika, Latvia

More information: http://www.nakotne.com/

F3J MM-kilpailut 1998

Tarina ja kuva (ottaja tuntematon): Tommy Westlin

F3J luokan ensimmäiset MM-kisat järjestettiin Englannissa ti 11.8 – pe 14.8.1998. Kisapaikkana toimi Upton-upon-Severn, joka sijaitsee n. 50 km Birminghamista etelään. Suomea edusti täysi joukkue, 3 junioria ja 3 senioria. Joukkueen johtajana toimi Leo Santala, avustajina toimivat Timo Lauren ja Ari Mattsson. Juniorijoukkueessa lennättivät Janne Lauren, Atte Mattsson ja Lasse Nyberg. Seniorijoukkueessa lennättivät Janne Savolainen, Markku Savolainen ja Tommy Westlin.

Matka hoitui lennoilla Lontooseen ja vuokra-autoilla Lontoosta kisapaikalle. Joukkue matkusti paikalle jo edeltävänä viikonloppuna ja otti osaa mm-kisoja edeltävään Interglideen joka pidettiin samalla kentällä kuin mm-kisa. Sää oli epätyypillinen englantilaissää, helteinen ja vähätuulinen. Interglidestä muodostuikin kilpailu, jonka ratkaisivat nopeat hinaukset ja tarkat laskut. Lentoajat olivat järjestään 9.53 -9.56.

Lämmin keli jatkui kisaviikon tiistaille saakka. Keskiviikosta alkaen sää muuttui vaihtelevaksi ja tuuli koveni. Tämä näkyi myös kisan tuloksissa, moni liidokki jäi kentän ulkopuolelle kun korkeus ei riittänytkään paluuseen. Keli oli todella vaativa.

Suomalaiset seniorit lennättivät melko epätasaisesti, Savolaisen Janne ollessa varmin jälleen kerran sijoittuen lopputuloksissa 30. sakkiin. Juniorit lennättivät hyvin, Atte oli lopputuloksissa 8. ja Janne 9. Lasse sijoittui sijalle 27. (32 kilpailijaa). Ensimmäisen senioreiden J-luokan maailmanmestaruuden vei Joe Wurts, junioreiden Reinhard Vallant.

National Championships 2009 - Suomenmestaruudet 2009

I am happy to publish results for National Championship 2009 in Finlad. Competition was tough, although the differences were clear after competion 4/4. This was partly due to some unfortunate midairs and Janne Lauren not participating, thus being unaible to improve his points from three first competitions (three competitions taken into results).

Bloginpitäjällä on ilo ja onni julkaista vuoden 2009 SM-kilpailuiden tulokset. Kilpailu oli tasaista ja ratkaisu jäi viimeiseen osakilpailuun. Lopulta ero oli kuitenkin yllättävän selkeä. Janne Lauren ei osallistunut viimeiseen kilpailuun, ja kilpailuissa sattui myös pari yhteenajoa.

1 Kokkonen Tuomo 3471,78
2 Lauren Janne 3399,61
3 Savolainen Janne 3360,91
4 Lauren Jouni 3359,63
5 Knuuttila Tauno 3148,90
6 Savolainen Markku 2843,10
7 Sutela Lassi 2838,52
8 Villstedt Jarmo 2395,98
9 Ranta Teemu 1634,78
10 Pulli Kai 1607,22
11 Hulkko Timo 1498,04
12 Jumppanen Esa 903,85
13 Oksanen Harri 814,16
14 Suikkanen Juho 782,74
15 Almqvist Juha 681,31

Kauteen 2010 valmistaudutaan tuplasykkeellä ;-)

F3J SM-osakilpailut 2-4 2009

Kuva: Harri Oksanen sateisessa SM 2/4 osakilpailussa Kuivannolla

SM osakilpailu 2/4

1 Kokkonen Tuomo 1200,00
2 Savolainen Janne 1121,12
3 Lauren Janne 1068,14
4 Lauren Jouni 1019,45
5 Knuuttila Tauno 977,99
6 Sutela Lassi 854,70
7 Oksanen Harri 814,16
8 Pulli 788,82
9 Hulkko Timo 787,85
10 Ranta Teemu 776,43
11 Savolainen Markku 655,47

SM osakilpailu 3/4

1 Lauren Jouni 1198,42
2 Lauren Janne 1157,69
3 Knuuttila Tauno 1090,91
4 Kokkonen Tuomo 1080,00
5 Villstedt Jarmo 1021,71
6 Savolainen Markku 967,53
7 Savolainen Janne 955,18
8 Pulli Kai 818,40
9 Suikkanen Juho 782,74
10 Sutela Lassi 725,47

SM osakilpailu 4/4

1 Kokkonen Tuomo 1191,78
2 Sutela Lassi 1147,85
3 Savolainen Janne 1119,79
4 Knuuttila Tauno 1080,00
5 Savolainen Markku 1012,21
6 Lauren Jouni 867,40
7 Villstedt Jarmo 344,14

F3J EM-kilpailut 2009

Kuluvan vuoden Euroopan mestaruudet ratkottiin 8-16.8 Puolan Wloclawekissa. Kilpailupaikkana oli kaupungin laidalle sijoitettu kokonaan nurmipintainen lentokenttä. Suomen joukkueen muodostivat Janne Savolainen ja bloginpitäjä Tuomo Kokkonen. Avustajien joukkoa luotsasi Roy Pietilä.

Kilpailuita leimasi vaikea ja suhteellisen kovatuulinen sää. Tuulen nopeus ei ollut maksimissaankaan kuin 10m/s, mutta sen puuskittaisuus sekä nostojen repaleisuus aiheutti sen, että jopa alle viiden minuutin lennot olivat yleisiä. Uusintoja otettiin paljon ja ryhmiä voitettiin jopa 6-7 minuutin lentoajoilla.

Teknisesti kilpailut eivät tarjonneet mitään merkittäviä uutuuksia. Käyteyt konetyypit olivat tasavertaisia ja menneiltä vuosilta tuttuja. Myöskään paljon puhutut laskut eivät tätä kilpailua ratkaisseet - olot olivat niin vaikeat, että monesti hyvä lasku oli jo se kun liidokki saatiin 75 metrin sisään laskuympyrästä, ja lento näin hyväksyttävästi suoritettua.

Ratkaisevaan asemaan nousivatkin taktinen osaamminen, hyvä hinauskorkeus sekä liidokin oikea ballastointi. Viimemainittua kuitenkin vaikeutti olojen vaihtelevuus sillä tuuli vaihteli jatkuvasti. Useinmiten oikea ratkaisu oli kuitenkin ballastoida mielummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Suomalaismenestys oli kahtalainen. Janne Savolainen lennätti erinomaisesti, ollen lopputuloksissa 16. Minä taas jouduin nöyrtymään useiden vajaaksi jääneiden lentojen myötä sijalle 46.

Flyoffien jälkeen kilpailun kokonaistulokset ovat seuraavanlaiset.

Seniorit

1 Rizner; Primoz SLO
2 Kristof; Pavel CZE
3 Adamek; Juro SVK
4 Grini; Jo NOR
5 Duchan; Jiri CZE
6 Siumbrys; Ricardas LTU
7 Hinsch; Karl GER
8 Petrenko; Alexender UKR
9 Kmoch; Damir CRO
10 Prhavc; Primoz SLO

Juniorit

1 Littva; Jan SVK
2 Manhardt; Sebastian GER
3 Hucaljuk; Arijan CRO
4 Gallizia; Carlo ITA
5 Gallizia; Marco ITA
6 Weber; Johannes GER
7 Lzicar; Jakub CZE
8 Dibrov; Alexander RUS
9 Van Der Laan; Lesley NED
10 Frunze; Vladislav RUS

Liidokin painopisteen määrittelystä

Internet-aikana liidokkien viritysohjeet kiertävät huhun lailla lennättäjältä toiselle. Painopiste onkin oleellinen perusasia liidokin virittämisessä. Sen vaikutus käsiteltävyyteen on ratkaiseva. Toisaalta helppoja ratkaisuja ei ole olemassa. Tiettyjen rajoitusten puitteissa painopisteen valinta on mitä suurimmassa määrin makuasia ja tottumiskysymys, jota koskevat ratkaisut pitää testata aina omakohtaisesti.

Kertaan tässä kirjoituksessa painopisteen sijoittelun perusasioita, niin kuin ne itse näen.

Syöksytesti on tavallisin tapa hakea painopisteen perusasetusta. Siinä liidokki trimmataan ensin normaaliin liitoonsa jättöreuna neutraalina, minkä jälkeen ohjaimet vapautetaan. Klassisen käsityksen mukaan liidokin tulisi syöksyyn asettuessaan alkaa hitaasti oikaista kohti vaakalentoa. Nopeasti syöksyn oikaiseva liidokki on nokkapainoinen. Syöksyssä suoraan jatkava, tai syöksyä itsekseen jyrkentävä liidokki on takapainoinen.

Olen kokenut syöksytestin hyödylliseksi vaikka sen tulokseen vaikuttaakin suuresti mm. lennättäjän käsitys koneen perustrimmistä. Lisäksi testin suoritustapaa ja syöksystä oikeamisen nopeutta on vaikea kuvailla sanallisesti - voidaan kysyä esimerkiksi mikä on "loiva oikaisu". Syöksytestiin täytyy olla näppituntuma jotta se toimisi.

Toinen tapa saada perustuntuma painopisteeseen on selkälento. Peukalosääntö on, että normaalisti trimmattu ja painopisteeltään normaali liidokki pudottaa nokkaansa hitaasti selkälennossa, kun sitä ei ohjata.

Painopisteen hienosäätö tapahtuu lennättämisen kautta. Liidokkia on lennätettävä erilaisissa oloissa ja kaikissa mahdollisissa lentotiloissa. Liidokin käyttäytymistä voit analysoida seuraavien näkökohtien valossa.

1) Jos et saa trimmattua liidokkia hitaaseen liitoon täydellä laippa-asetuksella (kone vaatii korkeusperäsimellä holhoamista), saattaa syynä olla liian edessä oleva painopiste. Korkeuperäsimen perää alaspäin painava voima ei riitä nopeuden alentuessa, vaan se sakkaa.

2) Liian herkkää korkeusperäsinohjausta pidetään yleisesti merkkinä takapainoisesta lennokista. Jos painopiste on edellä mainittujen näkökohtien valossa melko kohdallaan, lähtisin mielummin kesyttämään ohjausominaisuuksia korkeusperäsimen ohjainliikkeen pienentämisen kautta tai lisäämällä eksponentiaalia.

3) Takapainoinen liidokki on vaativa lennätettävä. Se ei omaa taipumusta hakeutua "oikeaan" liitonopeuteen. Liidokin ilmanopeus tulee pystyä hallitsemaan kaikissa tilanteissa, myös silloin kun se on kaukana tai korkealla pään päällä. Jos tunnistat ongelman, kannattaa harkita painopisteen siirtämistä eteenpäin.

4) Kun painopiste on kohdallaan, liidokki on helposti hallittavissa läpi nopeusalueen. Termiikkilaippaa lisättäessä (jättöreuna muutaman millin alas) liidokki muuttuu vakaammaksi, ja jättöreunan nostaminen speed-asentoon tekee siitä vakavuudeltaan neutraalin. (Eri siiprofiilit käyttäytyvät tässä suhteessa eri tavoin. On normaalia, että korkeusperäsintrimmiä joudutaan muuttamaan lentotiloittain.)